recensioner

Ilmiö, johon kriitikko toisinaan törmää, on se, kuinka eri tavalla konserttikokonaisuus voi toimia paperilla ja soivassa todellisuudessa. Ei ole harvinaista, että konserttiohjelma näyttää ensi silmäyksellä arkiselta, mielikuvituksettomalta ja dramaturgisesti huonosti harkitulta, mutta konsertin jälkeen voi todeta sen toimineen yllättävän tyydyttävästi useimmilla tasoilla.

Jean Sibeliuksen Rakastava-teoksen ympärille rakennettu konserttikokonaisuus toi yleisön kuultavaksi rakkauselämän monenlaiset käänteet yksityiskohdiltaan rikkaina ja eläväisinä esityksinä.

Yksi Kuoromusiikin kausikonserttien monista ansioista on se, että ne vakuuttavasti osoittavat, kuinka monta korkeatasoista kuoroa meillä on pääkaupunkiseudulla.

EMO Ensemble on 25-vuotisjuhlansa kunniaksi koonnut kaksi juhlaohjelmaa. Toinen keskittyy hengelliseen musiikkiin, ja nyt kuultu ohjelma (nimeltään ”Elollisena”) painottui nykymusiikkiin.

Yleisö odottaa Paavalinkirkossa noin satapäisenä, vaikka ulkona saatiin jo ennakkoa marrassäistä.

Neljä vuotta on jo kulunut siitä, kun Riku Laurikka tarttui perinteikkään Muntra Musikanter -mieskuoron ruoriin ja tänä syksynä kuoro vierailee Japanissa varsin komean kokoisena, reilut 50 laulajaa ja oikein hyvä stemmabalanssi.

Tämä on todettu aiemminkin, ja sen voi todeta uudelleen: idiomaattinen kuorosäveltäminen on yksi vaativimmista tehtävistä, joihin säveltäjä voi ryhtyä. On olemassa käsitys, että kuorolle säveltäminen on jotain, mitä tehdään vasemmalla kädellä tärkeämpien asioiden ohessa – ja mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Johann Sebastian Bach ja Arvo Pärt, siinäpä kaksi säveltäjämestaria, joiden musiikkiin sopii hyvin Suomalaisen Kamarikuoron konserttinimeksi valittu käsite: Pyhä. Juuri näiden säveltäjien musiikkia kuunnellessa itseltänikin tuntuu välillä siltä, kun saisi jonkinlaisen otteen pyhyydestä maailmassa.

Philomela-kuoro on jo kauan tunnettu hyvin persoonallisena soittimena, joka laulaa musiikkia genrerajoista piittaamatta ja täyteläisellä diskanttikuorosoinnilla. Pari vuotta johdossa ollut Anna Gallon tuntuu jatkavan tyylikkäästi kuoron ominaislinjalla, tuoden samalla omia mausteitaan keitokseen.

Den som Ylioppilaskunnan Laulajats seniorkör 1914 grundade Laulu-Miehet har onekligen en viss patina över sig, såväl i rent historiskt hänseende som vad dagens röstresurser anbelangar. Ett faktum, som man under erfarne körräven, tidigare YL-dirigenten Matti Hyökkis insiktsfulla ledning emellertid vänt till en positiv resurs.

Hösten är kommen och därmed även Körmusikens säsongskonserter, som öppnade säsongen starkt med en tanke- och sinneväckande konsert, benämnd Lyssna!, där man ställde sig frågan hurudan dagens visuellt impregnerade värld skulle te sig om vi lyssnade mera. Om vi producerade mindre oljud och vore mer lyhörda för varandra, vår omgivning och i förlängningen moder jord.