Kamarikuoro Kampin Laulu loihti Saara Aittakummun johdolla marraskuun pimeyden keskelle yöttömän kesäyön lemmentaikoja

Suurenmoista ilmaisullista tehoa vaatinut konsertti palkitsi kuulijoita useammalla pikamatkalla suven sävelmaisemiin pois marraskuun harmaudesta. Parin yksittäisen laulun osalta tarvittava ilmaisullinen ote jäi lähtötelineisiin, kun tekninen lähestymistapa tuntui ottavan selkävoiton muusikoiden tunneilmaisusta.

Konsertin avasi Nils-Eric Fougstedtin pohjoismaalaista korutonta kauneutta ilmentävä serenadi I Folkviseton. Nils Ferlinin tekstiin sävelletty teos oli ensitahdeistaan lähtien huolellisesti artikuloitu ja kuoron yhteissointi nautittavaa kuultavaa. Koko kuoron samanrytmisessä tekstuurissa toteutetut dynamiikan vaihtelut olivat vaikuttavia ja antoivat konsertille väkevän alun. Sopraanojen melodisen irtioton aikana jäin pohtimaan, onko yhteissoinnin tavoittelu mennyt äärimmilleen niin, ettei stemma halua astua liiaksi etualalle stemmojen välisen balanssin säilyttämiseksi. Jäin balanssin osalta kaipaamaan sopraanoilta kuvainnollista askelta joukon eteen huomion keskipisteeksi soolopaikoissa.

Karin Rehnqvistin sävel ja Bo Bergmanin teksti muodostavat rakkauden kohdetta ristiriitaisesti myytillistävän ylistyslaulun. Rehnqvistin jälkitonaalinen sekunti- ja kvarttiharmonioita viljelevä sävelkieli herättää Bergmanin tekstin jylhät luonnonilmiöiden kuvaukset eloon. Bergmanin tekstissä esiintyvät luontokuvat ilmaisevat rakastuneen runonpuhujan sisäisen kaipuun ja ahdistuksen ilmentymistä. Palvova rakkaus on täynnä äärimmäisyyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta rakkauden kohde tuo elämään iloa ja toisaalta etäisyys mielitietystä aiheuttaa riipivää tuskaa. Rehnqvistin sävellyksen kohdalla koin esityksen jääneen liian etäiseksi ja neutraaliksi tilanteen selostamiseksi. Rakkauden intohimoisuutta, jopa sairaanloista riippuvuutta kuvaava teos olisi kaivannut esiintyjän rohkeampaa heittäytymistä teoksen tarjoamiin mahdollisuuksiin esittää äärimmäistä ilmaisua.

Tapani Länsiön Kampin Laululle säveltämässä Armahan kulku -teoksessa kuoro päästi valloilleen juuri sellaisen voimallisen esittämistavan, jota olisin kaivannut myös Rehnqvistin kappaleeseen. Länsiön minimalistinen serenadi Kantelettaren tekstiin kuvaa ihastusta mielitiettyyn, jonka olemassaoloa runonpuhuja ihmettelee itsekseen työkaluinaan suomen kielen äänteiden kauneus, rytmi ja toisto. Kampin Laulun ihastuneisuutta ja elämäniloa värähdellyt esitystapa oli esimerkillistä minimalistisen tyylin tulkintaa. Turhan usein tyyliltään minimaalinen musiikki esitetään konemaisesti toistaen ja liian harvoin Kampin Laulun tapaan yksityiskohtien kauneuteen vapautuneesti ja luontevasti syventyen.

Ralph Vaughan Williamsin yksinlaulusta sekakuorolle sovitettu Linden Lea jatkoi Länsiön Armahan kulku -teoksesta alkanutta elämäniloista virettä konsertin ohjelmassa. Kampin Laulun esitys oli vilpitöntä ja samaistuttavaa tässä kotiseuturakkautta kuvaavassa teoksessa.

Edward Elgarin My Love Dwelt in a Northern Land -teoksessa Kampin Laulu pääsi briljeeraamaan ääntämyksellisten ja musiikillisten yksityiskohtien esille tuomisessa. Elgarin orkestraalinen kirjoitustapa pääsi oikeuksiinsa sopraanojen ja tenorien välisessä unisonomelodiassa alttojen ja bassojen tarkkaavaisen säestyksen tukemana. Soinnilliset s-konsonantit, r-konsonantin harkitut päräytykset ja huoliteltu kovien konsonanttien aspirointi toteutettiin tyylikkäästi.

Einojuhani Rautavaaran teoksissa Unsere Liebe ja Sommarnatten olisin toivonut esittäjistöltä jälleen enemmän heittäytymistä jopa kahlitsevalta tuntuneen laulu- ja esitysteknillisen hallinnan tavoittelun sijasta. Rautavaara itse tunnusti arkkityypikseen romantikon. Tämä säveltäjän henkilökohtainen huomio toimii hyvänä ohjeena myös hänen musiikkinsa ilmaisuun. Tämänkertainen esitys Rautavaaran teoksista toi mieleeni ennemmin viivoittimella ja millimetripaperilla operoivan insinöörin kuin määritelmiä ja sääntöjä pakenevan romantikon ilmaisuvoiman. Tästä poikkeuksena oli Unsere Liebe -teoksen neliosaisen sarjan ensimmäinen kappale Meine Liebe, jonka kulmikkaan vitsikkyyden Kampin Laulu toi oivaltavasti esille. Unsere Liebe -sarjan muiden osien vaativat 12-sävelrivin käytölle tai vapaa tonaalisuudelle perustetut sävelrakenteet voisivat herätä kirkkaampaan loistoon esittävyyttä ja ilmaisua korostamalla teknillisen hallinnan sijasta. Sommarnatten-kappaleen esitys tuntui teknillisen hallinnan tavoittelulta sen sijaan, että se olisi kuvannut kesäyön tanssin pyörteitä ja tanssilavoilla koettuja ihastumisia ja pettymyksiä.

Johannes Brahmsin Fünf Gesänge -sarja, ikääntyneen runonpuhujan tunnelmista elämän ehtoopuolella, sai sisäistetyn ja huolellisen tulkinnan. Sarjan ensimmäisten neljän laulun esitykset olivat kaikin puolin nautittavaa kuultavaa. Viidennessä laulussa intonaation osalta haastavat yhteissoinnit sisälsivät pieniä kauneusvirheitä, mutta esityksen suuri ilmaisuvoima teki kokonaisuudesta kaiken kaikkiaan ehjän ja kauniin esityksen.

Kampin Laulu lunasti konsertin nimikkoteokselle asetetut odotukset täysimääräisesti Jean Sibeliuksen Rakastava-serenadin sekakuoroversiolla. Kantelettaren teksteistä muodostettu tarina kahden rakastavaisen kohtaamisesta ja erkanemisesta esitettiin mukaansa tempaavasti. Eri stemmat ottivat johdon kappaleen taitteiden vaihtuessa ja antoivat kuulijalle tervehdyksensä ennen erkanemistaan takaisin taustalle. Kappaleen alkutaitteessa kunnostautui alttostemma syvällä romanttisella soinnilla. Tenoristemman soolo ”Täst’ on kulta kulkenunna” esitettiin herkästi ja lempeästi. Bassot ottivat johdon ”Hyvää iltaa lintuseni” -taitteessa erinomaisen komealla soinnilla kirittäen koko kuoron vastustamattoman rehevään forte-lauluun. Riitta Laine ja Mikael Grönroos esittivät serenadin huipennukseksi suloisen soolodueton taianomaisen pehmeän kuorosäestyksen tukemana.

Heino Kasken säveltämä Kesäyö-oodi Lauri Pohjanpään tekstiin päätti Kampin Laulun tyylikkään konsertin auvoiseen sävelten kansallismaisemaan. Saara Aittakumpu johti Kampin Laulua läpi konsertin luotettavasti ja pikkutarkasti. Pimeä marraskuun ilta kirkastui Kampin Laulun konsertin lumoavasta lemmenlaulujen kokonaisuudesta.