ARviot

Sota ja rauha, vapaus ja sorto, oikeus ja vääryys, tasa-arvo ja eriarvoisuus, valta ja sen mahdollinen väärinkäyttö sekä tietenkin kaiken kattavan rakkauden arvoitukselliset mysteerit. Siinä muutamia esimerkkejä kuoron vastuualueista oopperan maailmassa.

A match made in heaven. Tämä englanninkielinen ilmaus tuli spontaanisti mieleeni Somnium Ensemblen ja Mustan lampaan yhteiskonsertin yhteydessä Ritarihuoneella – ja konsertti olikin klassinen esimerkki siitä, kuinka yksi plus yksi voi olla huomattavasti enemmän kuin kaksi.

Kuorokonsertti voidaan rakentaa monella eri tavalla. Se voi olla syväsukellus tai pohdiskelu ja meditointi jonkin tietyn teeman ympärillä, tai keskittyä yksinomaan yhteen säveltäjään. Sen dynamiikka voi löytyä rakentavista kontrasteista täysin erilaisten tyylien ja ilmaisujen välillä, tai se voi koostua keskenään irrallisista kuoroteoksista, jotka päätyvät konserttiohjelmaan yksinkertaisesti siksi, että ne ovat riittävän laadukkaita.

Ilmiö, johon kriitikko toisinaan törmää, on se, kuinka eri tavalla konserttikokonaisuus voi toimia paperilla ja soivassa todellisuudessa. Ei ole harvinaista, että konserttiohjelma näyttää ensi silmäyksellä arkiselta, mielikuvituksettomalta ja dramaturgisesti huonosti harkitulta, mutta konsertin jälkeen voi todeta sen toimineen yllättävän tyydyttävästi useimmilla tasoilla.

Jean Sibeliuksen Rakastava-teoksen ympärille rakennettu konserttikokonaisuus toi yleisön kuultavaksi rakkauselämän monenlaiset käänteet yksityiskohdiltaan rikkaina ja eläväisinä esityksinä.

Yksi Kuoromusiikin kausikonserttien monista ansioista on se, että ne vakuuttavasti osoittavat, kuinka monta korkeatasoista kuoroa meillä on pääkaupunkiseudulla.

EMO Ensemble on 25-vuotisjuhlansa kunniaksi koonnut kaksi juhlaohjelmaa. Toinen keskittyy hengelliseen musiikkiin, ja nyt kuultu ohjelma (nimeltään ”Elollisena”) painottui nykymusiikkiin.

Yleisö odottaa Paavalinkirkossa noin satapäisenä, vaikka ulkona saatiin jo ennakkoa marrassäistä.

Neljä vuotta on jo kulunut siitä, kun Riku Laurikka tarttui perinteikkään Muntra Musikanter -mieskuoron ruoriin ja tänä syksynä kuoro vierailee Japanissa varsin komean kokoisena, reilut 50 laulajaa ja oikein hyvä stemmabalanssi.

Tämä on todettu aiemminkin, ja sen voi todeta uudelleen: idiomaattinen kuorosäveltäminen on yksi vaativimmista tehtävistä, joihin säveltäjä voi ryhtyä. On olemassa käsitys, että kuorolle säveltäminen on jotain, mitä tehdään vasemmalla kädellä tärkeämpien asioiden ohessa – ja mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Johann Sebastian Bach ja Arvo Pärt, siinäpä kaksi säveltäjämestaria, joiden musiikkiin sopii hyvin Suomalaisen Kamarikuoron konserttinimeksi valittu käsite: Pyhä. Juuri näiden säveltäjien musiikkia kuunnellessa itseltänikin tuntuu välillä siltä, kun saisi jonkinlaisen otteen pyhyydestä maailmassa.

Philomela-kuoro on jo kauan tunnettu hyvin persoonallisena soittimena, joka laulaa musiikkia genrerajoista piittaamatta ja täyteläisellä diskanttikuorosoinnilla. Pari vuotta johdossa ollut Anna Gallon tuntuu jatkavan tyylikkäästi kuoron ominaislinjalla, tuoden samalla omia mausteitaan keitokseen.

Vuonna 1914 Ylioppilaskunnan Laulajien seniorikuoroksi perustetulla Laulu-Miehillä, on kiistatta tietynlaista patinaa – niin historiallisessa mielessä kuin tämän päivän laulajakapasiteetinkin osalta. Tämän tosiasian kokenut kuorokonkari, entinen YL:n johtaja Matti Hyökki on kuitenkin onnistunut kääntämään positiiviseksi voimavaraksi.

Syksy on saapunut ja sen myötä myös Kuoromusiikin Kausikonsertit, joka avasi kauden vahvasti ajatuksia herättävällä ja mieleenpainuvalla konsertilla nimeltä Kuuntele! Siinä kysyttiin, miltä tämän päivän visuaalisesti kyllästetty maailma näyttäisi, jos kuuntelisimme enemmän, tuottaisimme vähemmän melua ja reagoisimme paremmin toisiimme, ympäristöömme ja Äiti Maahan.