Kuvat: J.J. Koski
Kuvat: J.J. Koski
Mats Liljeroos
18.4.2026
KUVAT:
J.J. Koski
Kuoro- ja orkesterikapellimestarit voidaan hieman yleistäen jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka tekevät musiikkia, josta pitävät ja jonka ymmärtävät paneutumatta sen syvemmin ohjelmallisiin kysymyksiin ja hienouksiin, sekä niihin, jotka lähtevät nimenomaan ohjelmakokonaisuuden esteettisistä ja dramaturgisista lähtökohdista.
Julia Lainema kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään, ja vaikka kuoronjohtajat nykyisin kiinnittävät yhä useammin huomiota kokonaisuuksiin ja temaattisiin punaisiin lankoihin – minkä seurauksena entisaikojen ”sillisalaatit” ovat käyneet harvinaisemmiksi – tuntui Laineman ja Ahjo Ensemblen konserttinäkemys, otsikoltaan Ikuisuus, poikkeuksellisen eheältä ja tasapainoiselta.
Luontevana lähtökohtana olivat kaksi 1100-luvun hymniä, Hildegard von Bingenin O Pastor animarum ja Kyrie eleison, joissa Lainema toimi kauniisti soivana esilaulajana. Säestävä kuoro oli sijoitettu puoliympyrään Paavalinkirkon seinustoille.
Hienovaraisen tunnelmallista avausta seurasi luontevasti naispuolisen renessanssipioneerin Raffaella Aleottin (noin 1570–1646) hienostunut Miserere mei, Deus sekä hänen myöhäisemmän seuraajansa, amerikkalaisen kuoromusiikkigurun Joan Szymkon (s. 1957) Ubi caritas, joka sensitiivisesti arkaisoivassa tyylissään sulautui saumattomasti edeltävään.
Ajattomia viisauden sanoja
Sama päti luonnollisesti myös Maurice Duruflén moderniin kirkkomusiikin klassikkoon Quatre Motets sur des thèmes grégoriens (1960), jossa keskiaikaisten gregoriaanisten hymnien ja ajanmukaisemman harmonisen käsittelyn synteesi johti lopputulokseen, joka näyttäytyi ennen kaikkea ajattomana.
Myös Teemu Tommolan (s. 1972) italialaisen romantikon Giacomo Leopardin eksistentiaalisesti pohdiskelevaan runoon sävelletty L’infinito (2020), solahti hienovaraisessa, maltillisen modernistisessa ilmaisussaan vaivattomasti osaksi kokonaisuutta.
Tämä koski myös Pēteris Vasksin lumoavaa sävellystä Äiti Teresan tunnetuista viisauden sanoista The Fruit of Silence. Herkkä tulkinta sai luonnollisesti lisämerkitystä siitä, että Vasks täytti konserttipäivänä (16.4.) 80 vuotta. Kuoron oma basso Lasse Mäki vastasi taitavasta urkusäestyksestä Vasksin teoksessa sekä päätöskappaleessa, Arvo Pärtin The Beatitudes -teoksessa.
Rohkeaa ohjelmasuunnittelua
Kamarikuoro Ahjo Ensemble – Paavo Hyökin vuonna 2013 perustama ja vuodesta 2021 lähtien Julia Laineman johtama – on asettanut tavoitetasonsa esimerkillisen korkealle sortumatta silti ylimitoitettuihin haasteisiin. Erityisesti minua viehätti Laineman yhtä aikaa rohkea ja johdonmukainen ohjelmasuunnittelu, jossa yhdeksän vuosisadan kaari sulki sisäänsä konserttikokonaisuuden, joka muotoutui eräänlaiseksi meditaatioksi ikuisista asioista.
Meditaatioksi, joka hillityn lohdullisesta perussävystään huolimatta tuntui pikemminkin haastavalta kuin myötäilevältä ja joka oli riittävän luovasti vaihteleva välttääkseen kaikenlaisen tyylillisen tai emotionaalisen yksitotisuuden.
Lainemalla näyttää kaiken kaikkiaan olevan kiitollinen ja moniin suuntiin venyvä äänimateriaali käytettävissään. Kaksikymmentäviisi laulajaa – kolmetoista naista ja kaksitoista miestä – tuottivat kauniisti soivia pianissimoja ja tarvittaessa myös voimakkaita forteja, kaiken aikaa esimerkillisen huolitellun ja tasapainoisen kokonaissoinnin puitteissa.
