Esittely
Ilta, jonka muistaa.
Tervetuloa kuuntelemaan teosta, joka ei jää pimeyteen vaan kuljettaa kohti valoa.
Isänpäivänä, sunnuntaina 8.11.2026, Johanneksenkirkko täyttyy suurkuoron soinnista ja Johannes Brahmsin koskettavasta mestariteoksesta Ein deutsches Requiem.
Tämä konsertti on yksi
Kuoromusiikin kausikonserttien 5-vuotisjuhlavuoden
merkittävimmistä hetkistä.
Johannes Brahmsin Ein deutsches Requiem on lohdutuksen ja toivon suurteos, requiem, joka on kirjoitettu eläville. Teos ei seuraa perinteistä sielunmessua, vaan avaa inhimillisen näkymän suruun, elämän rajallisuuteen ja rauhaan, joka syntyy hyväksynnästä. Johanneksenkirkon vaikuttavassa tilassa monumentaalinen suurkuorosointi ympäröi kuulijan ja kutsuu pysähtymään, kuuntelemaan ja muistamaan.
Lisätietoa
Jo teoksen nimi paljastaa sen poikkeuksellisuuden: kyseessä ei ole latinankielinen kirkollinen requiem, vaan saksankielinen, Raamatun teksteihin pohjautuva kokonaisuus, jossa katse kääntyy pois tuomiosta ja pelosta kohti ihmisyyttä, surua ja toivoa.
Brahms alkoi hahmotella teosta henkilökohtaisen menetyksen keskellä. Äidin kuolema vuonna 1865 syvensi säveltäjän suhdetta kuoleman teemaan, mutta Ein deutsches Requiem ei ole yksityinen surutyö yksi, se on universaali. Tekstit on koottu Lutherin raamatunkäännöksestä, ja ne puhuvat kärsivästä ihmisestä lempeällä, jopa lohduttavalla äänellä: “Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”
Musiikillisesti teos on laaja ja moniulotteinen. Brahms yhdistää klassisen muodonhallinnan syvään romanttiseen ilmaisuun. Kuoro on teoksen sydän, välillä lähes kuiskaava ja välillä mahtavan monumentaalinen. Orkesterina kaksi flyygeliä ja patarummut ei dominoi, vaan hengittää kuoron kanssa, luoden lämpimän ja maanläheisen sointimaailman. Baritonin ja sopraanon soolot eivät ole oopperallisia roolihahmoja, vaan ikään kuin inhimillisiä ääniä, jotka nousevat yhteisestä kokemuksesta.
Erityistä teoksessa on sen dramaturgia: se ei etene kohti viimeistä tuomiota, vaan kohti rauhaa. Loppu ei huuda, vaan lepää.
Ein deutsches Requiem muistuttaa, että suru ja menetys ovat osa elämää mutta niin ovat myös myötätunto, yhteys ja hiljainen toivo.
Juuri siksi Brahmsin saksalainen requiem koskettaa yhä. Se ei vaadi uskoa tiettyyn oppiin, vaan kutsuu pysähtymään ihmisyyden äärelle. Se on musiikillinen kädenojennus silloin, kun sanat yksin eivät riitä.