Kuvat: J.J. Koski
Kuvat: J.J. Koski
Mats Liljeroos
Feb 7, 2026
KUVAT:
J.J. Koski
Kuorokonsertti voidaan rakentaa monella eri tavalla. Se voi olla syväsukellus tai pohdiskelu ja meditointi jonkin tietyn teeman ympärillä, tai keskittyä yksinomaan yhteen säveltäjään. Sen dynamiikka voi löytyä rakentavista kontrasteista täysin erilaisten tyylien ja ilmaisujen välillä, tai se voi koostua keskenään irrallisista kuoroteoksista, jotka päätyvät konserttiohjelmaan yksinkertaisesti siksi, että ne ovat riittävän laadukkaita.
En ole täysin varma, mihin näistä kategorioista kamarikuoro Murtosoinnun konsertti Ritarihuoneella ensisijaisesti sijoittuu. Konsertille oli annettu otsikko ”Pieni tulitikkutyttö” David Langin 19 vuotta vanhan hitin The Little Match Girl Passion mukaan. Konsertin alaotsikkona oli ”maan ja taivaan välissä”, ja käsiohjelman lyhyen johdantotekstin mukaan konsertin aikana ”pohditaan elämän haurautta ja ihmisyyttä”.
Tulkinta oli niin väljä kuin olla voi, ehkä aavistuksen liian teeskentelevä. Ikään kuin olisi valittu ne teokset, jotka sattuivat olemaan esityskunnossa, yhdistetty ne parhaalla mahdollisella tavalla ja keksitty niille sopiva otsikko, sen sijaan että kokonaisuuden taustalla olisi ollut syvällisempi filosofinen tai esteettinen idea.
Toivoa herättävää luottamusta
Toisaalta siinä ei ole itsessään mitään vikaa. Kaikki illan teokset olivat enemmän kuin kelvollisia, ja vaikka en ole täysin varma, vetivätkö ne toisiaan välittömästi puoleensa, ne eivät myöskään torjuneet toisiaan. Lisäksi tekstillisesti oli havaittavissa jonkinlainen punainen lanka, joka liikkui katoavaisuuden tematiikan ympärillä.
Toivoa herättävä, luottavainen sävy oli aistittavissa jo Karin Rehnqvistin teoksista Natt över jorden ja Var inte rädd för mörkret, jotka pohjautuvat Erik Blombergin lohduttaviin teksteihin. Myös Sibeliuksen Sydämeni laulu ja Drömmarna sekä Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kiven teksteihin perustuva sarja Halavan himmeän alla sulautuivat, samoin kuin Edvard Griegin ajaton Våren, pienellä hyväntahdon lisäyksellä varsin vaivatta kokonaisuuden tematiikkaan.
Ohjelman kiistaton huipennus oli kuitenkin David Langin reilu puolituntinen, välittömästi koskettava The Little Match Girl Passion (perustuu H.C. Andersenin satuun), joka minimalistisessa (post‑)minimalistisessa otteessaan osoitti tehokkaasti, että yksinkertainen voi toisinaan olla kaikkein syvimmälle menevää. Langin If I Am Silent – vanhatestamentilliseen aineistoon pohjautuvasta sarjasta Writings – tuki puolestaan vaikuttavasti illan pääteosta.
Tyydyttävä tulkintatahto
Vuonna 2003 Seppo Murron perustama kamarikuoro Murtosointu koostuu – ei lainkaan yllättävästi – osittain Dominanten entisistä laulajista ja se toimii enimmäkseen korkealla harrastajatasolla. Kuoronjohtaja ja taiteellinen johtaja vuodesta 2024 alkaen, Emmi Saulamaa, on ilmeisesti tehnyt perusteellista työtä perusparametrien, kuten puhtauden ja soinnillisen tasapainon, kanssa.
Jälkimmäinen perustuu kuitenkin käytettävissä oleviin mahdollisuuksiin. 35 laulajasta vajaa kolmannes oli miehiä, mutta stemmajakauman epätasapaino ei päässyt varsinaisesti häiritsemään. Dynaaminen skaala olisi ehkä voinut olla anteliaammin mitoitettu – olisin esimerkiksi mielelläni kuullut vielä hengästyttävämpiä, väriseviä pianissimoja Sydämeni laulussa. Kokonaisuutena emotionaalinen tulkintatahto ja -kyky olivat kuitenkin täysin tyydyttäviä.
Jos jotakin täytyy kritisoida, se olkoon rytminen tarkkuus, joka asetti erityisesti Langin teoksissa huomattavia vaatimuksia laulajille – eikä tällä kertaa aina toiminut täysin kitkattomasti. The Little Match Girl Passion tehtiin kyllä hieman rimaa hipoen, mutta rohkea yritys on usein paljon enemmän kuin puoliksi voitettu, ja iloitsen siitä, että haaste uskallettiin ottaa vastaan.
