Nuorison laulu toivoa täynnä

Minulle se, että nuori laulaja konserttiesittelyssä innostuneesti kertoo suosikkikappaleensa olevan Toivo Kuulan Venelaulu edustaa toivoa jo itsessään. Myönnän siis liikuttuneeni jo konserttiesittelyssä etenkin kaikkien nuorten laulajien kommenteista, kuinka he pitävät kuorolaulamisesta, musiikista, yhteisöllisyydestä.

Yhteisöllisyys toistui puheenvuoroissa, mikä tässä yhteydessä muistutti itseäni erityisesti koronapandemian pitkästä varjosta, kuinka pahasti se iski juuri yhteisöllisyyteen, yhdessä tekemiseen ja laulamiseen. Liikuttuminen jatkui sitten itse konsertissa, jossa kyyneleitä virtasi moneen otteeseen.

Konserttiesittelyssä molemmat kuoronjohtajat erityisesti painottivat sitä, että toisin kuin monessa kuorossa, heidän kuoronsa muuttuvat koko ajan. Joka vuosi he seisovat uudenlaisen kuoron edessä, kun abiturientit jättävät koulun ja kuoron taakseen. Molemmat kuorot lauloivat todella hienosti, ja toivottavasti innostus liittyä kuoroon säilyy tulevinakin vuosina.

Konsertin ohjelmisto oli melkoinen runsaudensarvi musiikkia laidasta laitaan – klassikkoja, nykytaidemusiikkia, etnoon ja rytmimusiikkiin kallellaan olevia kappaleita. Huomioin etenkin runsaan bodypercussion-elementtien käytön, monissa kappaleissa oli mukana tömistyksiä ja erilaisia taputuksia.

Varsinkin konsertin toisella puoliskolla liikuttiin näyttämöllisyyden suuntaan, laulaen erilaisissa muodostelmissa ja osittain ilman johtajaa. Etenkin Sibelius-lukion tyttökuoron tulkinta Annika Fuhrmannin Lemmennostosta esitteli kypsän lavaesiintyjäjoukon, joka lauloi ja liikkui inspiroituneesti vähän Philomela-tyyliin.

Koko konsertti laulettiin ulkoa, mikä toi esiintymiseen muutenkin vahvaa läsnäoloa. Molemmissa kuoroissa fraseeraus oli kauttaaltaan luonnollista ja puhtaus erinomaista, ja molempien kuorojen johtajat eli Jonna Vehmanen ja Reijo Aittakumpu tekevät selvästi erinomaista työtä uusien kuorolaulajien kasvattamisessa ja osaavat valita laulajilleen sopivaa ohjelmistoa. Nostan hattua.

Ohjelmistovalinnoissa ilahdutti etenkin nuorehkojen (1980–1990-luvulla syntyneiden) naissäveltäjien esimarssi, monet heistä nimenomaan kuoromusiikkiin erikoistuneita: Sabrina Ljungberg, Anna Gallon, Fuhrmann, Virpi Eroma, Maija Kauhanen, kanadalainen Katerina Gimon… Myös Vaskivuoren kuoron johtajan Jonna Vehmasen oma sävellys kuultiin konsertissa.

Vaskivuoren lukion kamarikuoro koostui noin 30 laulajasta ja stemmabalanssi toimi hienosti – kaikkia värejä löytyi sopivasti riveistä, myös matalaa bassovärinää. Sopraanot ja tenorit soivat terveinä ja kirkkaina, samettinen alttosoundi oli miellyttävää kuunneltavaa. Illan loppupuolella oli ehkä jo hieman väsymystä havaittavissa, mutta hienosti kuorossa vallitsi keskittynyt tunnelma.

Itse olin erityisen ilahtunut siitä, että kamarikuoro tarttui vanhoihin sekakuoroklassikkoihin. Tällä tavoin Nils-Eric Fougstedtin I folkviseton, Toivo Kuulan Venelaulu ja Leevi Madetojan Kevätunta tulivat jälleen tutuksi uudelle sukupolvelle. Erityisesti Madetojan kromatiikka oli hienosti hallussa. Rytmisimmistä kappaleista etenkin Jake Runestadin Nyon nyon oli hurmaava. Pentatonix-yhtyeen balladi Run to You puolestaan kosketti vilpittömällä, vähäeleisellä tulkinnallaan.

Jos jotain kaipaisin vielä lisää niin ehkä vahvempaa tekstityöskentelyä, välillä esimerkiksi loppukonsonantit tuppasivat hiukan häviämään (etenkin ruotsiksi laulettaessa) ja Anders Edenrothin kiinnostavassa Water-kappaleessa (hauskana efektinä pulloihin puhaltamista) tekstistä ei ihan meinannut saada selvää.

Sibelius-lukion tyttökuoro oli 50 laulajan voimin iso soitin, jonka häkellyttävän täyteläinen sointi teki vaikutuksen. Rivistä löytyi runsas valikoima eri värejä kristallinkirkkaista sopraanoista muhkeisiin alttoihin ja välillä esiteltiin myös terävää rintaäänisointia. Katerina Gimonin Boundless oli erinomainen aloitusnumero, jossa yleisö pääsi heti nauttimaan itse soinnista äänimaisemallisesti kudoten.

Monet meditatiiviset kappaleet olivat hienoja, tervetulleena vastapainona esimerkiksi H.I. Thorsteinssonin Raudi Riddarinn kansanlaulunomaisella otteella ja rytmisellä poljennolla. Nykytaidemusiikissa tuntui hienolta kuulla nuorten laulavan Arvo Pärtin ajattomia sointeja (Peace upon you, Jerusalem) ja sydäntäni lämmitti myös, että uskonnolliseen tekstiin sävellettyä musiikkia voidaan edelleen sisällyttää ohjelmistoon.

Erityisen ilahtunut olin siitä, että oma suosikkini vanhoilta naiskuoroajoilta eli Knut Nystedtin inspiroiva Sök Herren oli mukana ohjelmistossa, ja ilmeisesti kuuluu jopa sen kulmakiviin. Nystedtin vaihtelevat tekstuurit, haastavat melodiahypyt ja riemastuttava loppupurkaus taputuksineen jaksaa aina innostaa.

Anna Gallonin Naiset huutakaa jatkoi jälleen riemuvoittojaan, itse kuulin sen jo kolmatta kertaa tänä kausikonserttivuonna, ja toimii edelleen. Tällä kertaa se oli ehkä hiukan varovaisempi, ehkä liittyen asetteluun ja tilaan. Suorissa riveissä kohti yleisöä laulaessa vaikutus on kuulijalle vahva mutta johtajaa voi olla vaikeampi seurata, jos hän pysyy kuoron kanssa huoneen etuosassa.

Jo mainittu Lemmennosto kuului ohjelman kohokohtiin vuorenvarmalla esityksellään ja Virpi Eroman Kaatosateessa edusti vastaavanlaista kaunista vilpittömyyttä kuin Vaskivuoren Run to you. Sibelius-lukion tyttökuoron ohjelmassa aistin aitoa halua esiintyä, ilmaista musiikkia yleisölle. Tuntui myös siltä, että kuoroon mahtuvat monenlaiset persoonat erilaisine äänineen.

Lopussa kuorot esiintyivät yhdessä, Sibelius-lukiolaiset liittyivät hienosti kesken kaiken vaskivuorilaisten Anna-Mari Kähärän Kuka nukkuu tuutussasi -kappaleeseen. Myös yhteinen loppunumero, Maija Kauhasen Vaskilintu, toimi upeasti – siinäpä toinen upea, uudeksi ikivihreäksi soveltuva kappale, jota toivottavasti monet muutkin kuorot innostuvat esittämään.

Nuorten kuorojen konsertti oli kokonaisuutena häkellyttävän korkeatasoinen ja juuri nuorten äänten kautta toiveikkuus oli itselleni erityisen vahvasti läsnä.